Larppaus ei ole lastenleikkiä


Live Action Role Play eli Larppaus tai Live- roolipelaaminen on muuttunut paljon vuosien saatossa. 1980-luvulla Yhdysvalloissa ja Euroopassa alkunsa saanut teatraalinen pelimuoto saa asiaan perehtymättömät hämmentyneiksi. Aikuisia ihmisiä juoksentelemassa pitkin pöpelikköjä? Mikä on sen viehätys?

Lautapelistä teatraaliseen versioon

Larppaus kehittyi fantasialautapeleistä. Perinteisessä roolipelissä pelaajat istuvat pöydän ympärillä ja kuvailevat, mitä heidän roolihahmonsa tekevät. Larppauksessa tämä peli toteutetaan käytännössä ja pelaajat pukeutuvat ja eläytyvät hahmonsa mukaisesti.

Rillit Huurustakin tuttu Dungeons and Dragons roolipeli oli esimerkkinä ensimmäisille Yhdysvalloissa toteutetuille larppaus-peleille. Sieltä se nopeasti levisi Eurooppaan ja Australiaan, jossa pelistä kehiteltiin omia versioita. Suomeen larppaus rantautui noin vuosikymmen myöhemmin.

Larppausta on kuvailtu improvisaatioteatteriksi, jossa yleisönä toimii toiset pelaajat. Osanottajia voi olla muutamasta useisiin tuhansiin riippuen aikatauluista ja organisoijien kontakteista. Yleensä pelaajia on muutama kymmenen, ja kaikki tulevat valmistuneina.

Maailmalla on useita yrityksiä, jotka suunnittelevat ja organisoivat larppaus tapahtumia. Saksa on nykyään Euroopassa yksi huippumaita, jossa järjestetään tuhansia ihmisiä kokoavia live-roolipelitapahtumia vuosittain. Osallistuminen näihin maksaa moninkertaisesti verrattuna kotimaisiin tapahtumiin, jotka harvemmin yrittävät saada mitään voittoa larppauksesta.

Larppien toteuttaminen

Varsinaisen live- roolipelaamisen toteuttaminen vie aikaa ja vaivaa. Kansainvälisesti on olemassa ammattimaisia yhtiöitä, jotka järjestävät massalarppeja, mutta Suomessa toiminta on pitkälti harrastajapohjalla.

Yhdelle ihmiselle larpin toteuttaminen voi olla haastavaa, joten yleensä kootaan pelinjohtotiimi. Osa tiimistä valmistaa paikkaa tapahtumalle ja haalii mahdollista rekvisiittaa. Tiimin tarkoituksena on myös ottaa ilmoittautumisia vastaan ja kirjoittaa rooleille taustat. Pelinjohtaja tai -johtajat määrittelevät ja kirjoittavat myös hahmojen tavoitteet ja niiden keskinäiset suhteet. Larpissa ei ole varsinaista käsikirjoitusta, joten hahmojen tarkka suunnittelu on pelin yksi tärkeimmistä esivalmisteluista.

Peli itsessään saattaa kestää muutamasta tunnista useisiin, jaksoissa pelattaviin turnauksiin. Paikat, joissa larppauksia järjestetään vaihtelevat suuresti pelin identiteetistä riippuen. Kurssi- ja koulutuskeskukset ovat suosittuja, mutta pienimuotoisemmin larppauksia voi järjestää mökillä tai vaikka ihan vain kotona.

Perinteisesti larppaus on ollut keski-aika ja fantasiapainotteista, mutta se voidaan rakentaa minkä tahansa teeman ympärille. Kyberpunk oli suosittu teema Suomessa 90-luvulla. Sci-fi ja erilaiset kirjat ja legendat sopivat larppaukseen, ja jopa nykyaikaan sijoittuvia larppauspelejä on järjestetty ainakin Suomessa.

Larppaukseen pukeudutaan aina roolihahmon vaatimalla tavalla. Alussa suosiossa olleet taistelujen simuloinnit ovat ajan kuluessa vähentyneet, turvallisuus ennen kaikkea, mutta vaahtomuovista valmistettuja aseita muiden rekvisiitan myötä voi tilata maailmalta. Lähteiden mukaan Venäjällä ei olla niin tarkkoja, aseet voivat olla valmistettuja puusta, muovista tai jopa metallista. Vaikka netistä voi tilata asukokonaisuuden larppaukseen, kotona tehty asu on kuitenkin yleensä paras ja persoonallisin.

Aina larppauksessa ei voi näytellä kaikkea. Jos hahmolla on yliluonnollisia kykyjä, larppaajat voivat palata alkuperäiseen roolipelien maailmaan ja selittää hahmonsa toiminnan. Samantyyppisesti taistelutilanteen voi hoitaa joko noppaa heittämällä tai kivi-paperi-sakset pelillä.

Larppaamaan tänä vuonna

Vaikka larppauksen kultavuodet tuntuvat olevan jo ohi, on Suomessa silti tiivis harrastajien joukko. Live- roolipeli tapahtumia järjestetään säännöllisesti ja yhteispohjoismaista yhteistyötä on hoitanut Solmukohta konferenssi. Viimeksi vuonna 2016 Helsingin ja Tukholman välillä risteiltiin, keskusteltiin ja larppailtiin kansainvälisin voimin.

Larppausta harrastetaan samoista syistä kuin muitakin vapaa-ajan viettotapoja. Tarinan kerronta ja tietynlainen teatraalisuus viehättää, hetken aikaa saa olla joku ihan toinen. Sosiaalisuus on yksi pelin perusluonteista ja pelin kautta oppii hauskalla tavalla tuntemaan muita samanhenkisiä ihmisiä.

Jos harrastajateatteri on aina tuntunut liian haastavalta ja yleisön edessä oleminen jännittää, mikset antaisi larppaukselle mahdollisuuden. Jotkut lähteet kuvaavat sitä jopa osallistuvaksi taiteeksi, perinteisen yleisötaiteen vastakohdaksi.

Comments & Responses

Comments are closed.